Heli Luokkala-Nevalaisen kirjoittama runo

Revit vaatteeni riekaleiksi,
käyt kimppuuni kuin tatamilla,
kiepsautat toisin päin.

Odotan -

ei mitään -

odotan, pyöritän peppua, hihkun muka kiimaa -

ei mitään -

Käännyn -
ja se puhuu firmansa edustuskännykässä
optioista ja talouskäyrän herkästä nousu-, ja laskusuhdanteesta.

Niinpä,
herkkä nousu-, ja laskusuhdanne - suhteemme.

What a slutty show!

 

@ Heli Luokkala-Nevalainen

Ohituskaista

Sanoissa,
Runoissa
Sinä lupaat 
tulla
ottaa
Helliä,
lohduttaa
silittää
halata ja Rakastella

Mutta 
miten Helvetissä
minä jään 
aina oikeassa
Elämässä
tienposken laitamille
valkoisen reunaviivan
Rajalle,
kun sinä paahdat
täysillä
Ohituskaistalla
etkä edes
ehdi
Vilkaista

Aa©Cee

Arja Cavanderin kirjoittama

Valokuva @ tanninen satu

SINUN KAUNEUTTAS YLISTI YLVÄÄT

Sinä sokaistuit helmistä noista,
sinä onnea helyistä hait,
sinä et ilman korujas loista,
rakkauden sijaan rihkamaa sait.

Roju korvasi aidommat aikeet,
sinut lahjottiin rakastamaan,
kaikki pohdinnat hylkäsit vaikeet,
olit hulluna kimaltavaan.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

Sinä valheet nuo todeksi luulit,
sinä imarteluun hullaannuit,
mitä halusit, sen vain sä kuulit,
sulavastihan gaaloissas uit.

Uudet kumppanis framille nostit,
niitä näyttelit kuin korujas,
tyhjään sieluusi täytettä ostit,
uskoi maailma sun lorujas.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

Sitten aika, se sinutkin petti,
nyt jo harvemmin ulos sä meet,
piirteistäs seinään jää silhuetti,
valoo vasten kun askarees teet.

Kukaan luonas ei käy, eikä soita,
päivät lipuvat pois verkalleen,
kuulu ei enää ihailijoita,
kellos raksuttaa vain hiljalleen.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

@ Timo Turpeinen

Rakkauden vaikeus

soitat yöllä, minä vastaan.
Soitat aamulla, minä vastaan.
Soitat päivällä, minä vastaan. 
Vastaan koska rakastan sinua.

Jos pyytäisit luoksesi, en miettisi vaan tulisin.
Jos pyytäisit rauhaan jättämään, senkin tekisin.
Jos pyytäisit olkapäätä niin kuuntelisin huoliasi.
tekisin mitä tahansa takiasi koska rakastan...

Pelko valtaa sinut. 
Tiedän että rakastat, mutta myös pelkäät.
Pelkäät tunteitasi.

 

@ Joccu Pölönen

VAIN SINUA II

Olen kohdannut sinut kerran,
katsonut silmiisi ja hionnut katseestasi,
punastunut kuin nuoruudessa.

Luonnollista kyllä, 
järkevyydessäsi tarjosit kahvin ja option toiseen,
halaus kuului alkuun ja loppuun,
äänemme siihen väliin.

Lähtiessäsi en vain rohjennut ja sinä et ehkä halunnut,

miten tunsin jo kynsiesi viillot ihollani.

© Topi Aaltonen

Sellaista on seksi

Ylitalon Ukko loi meidät ihmiseksi.

Aatamin ensimmäiseksi.

Eevan toiseksi, ihanaiseksi naiseksi.

Heidän välillensä kehkeytyi seksi.

Se on havaittu peräti tarpeelliseksi.

Mekin on saatu se ilmaiseksi.

Joskus se on muuttunut maksulliseksi.

Joskus jopa luotolliseksi,

mutta silloin se on tullut rikolliseksi.

Monet se tekee iloiseksi,

monet jopa totiseksi.

Kuutamoiltoina haaveelliseksi.

Kesällä joskus metsäiseksi.

Silloin tulee pihkaiseksi.

Sen jälkeen tulee uniseksi,

ja itsensä tuntee tyytyväiseksi.

Joskus se jää aamuiseksi.

Silloin on vaara, että se menee nyhjäämiseksi.

Tai siirtyy peräti huomiseksi.

Varsinkin nuoret se tekee niin onnelliseksi.

Joskus aivan hysteeriseksi.

Vanhemmiten se menee silittelemiseksi.

Tai peräti muistelemiseksi.

Joskus vain kuvien katselemiseksi.

Ja , jos huomaa itsensä yksinäiseksi.

Vetää se mielen murheelliseksi.

Tämä loru on tehty tällaiseksi,

eikä tarkoitettukaan haitalliseksi.

Vaan tekemään tämäkin tuokion

yhteiseksi, meidän kaikkien viihtymiseksi.

Niin ihmeellinen on seksi,

luulenpa teidät huumorintajuiseksi.

Kirjoittanut juuri edesmennyt ystäväni

Esa Karttunen

Helsinkiläisen Pertti Sivenuksen runo

Kuulen oudon kolkutuksen
omantunnon kilkatuksen.

Pääni sisällä tuska pauhaa
kiirii ontto kumu kaukaa,
Hakkaa kuin viimeistä päivää
mieli kuoppaa syvää kaivaa.
Vein tunteemme syviin vesiin
ei jäänyt aika yhteinen kesiin.

Palo riistäytyi sisään sieluun
en saanut sammutettua alkuun.
Emme varoneet vaaraa suurta
rakastumisen mahdollisuutta.

On raskasta elää lailla näin
kohdata toista vain pikipäin.
Hetkemme ohjaa arjen töitä
ajatuksen tunne raastaa öitä.

Silti haave suuri minulla
tuntea sinut joka solulla.
Vain hetki kanssasi tunnista
tasaa tuskaa suurta arkista.

Pinta sielun ei ole silkistä,
sisin siitä ei ole julkista.
Sinulta avain postikorttiin
ystävyyden laitumen porttiin.
Hallitsemme tilanteen oudon
koemme hetken yhteisen uuden.

     Mieleni saisi rauhan pysyvän,
     jos tietäisin sinun olevan
     ystävän ikuisuuden kestävän.

     @  Pertti Sivenius

Nainen nukkuu näkee unta

Nainen nukkuu unta kevyttä,
ja ilmavaa.
Sateenkaaren värit unenpilviverhot
sävyttää.
Unessansa mies niin tumma,
outo sekä aivan kumma.
Tatuoiduin käsivarsin miekkaa
alasimeen lyödä saa.
Seppää takoo, rauta kuuma,
kipinöi, se unen huuma
miehen käsi,
naisen uuma ;unen tasapainon
sekoittaa.

Ruusuja nyt sataa taivaalta,
maailmassa kaikki valta
tulee seireenien jumalalta.
Juulia nyt nukkuu unta levotonta,
prinssiä niin kovin monta,
kohtalo Romeon vain pelottaa.
Afroditen pojan miekka,
miestä monta julmasti vain telottaa.
Ei se satu lukee hihassaan,
silmät polttavat kipinöivät vihassaan.

Satujen nyt saaren kuningatar paaden,
pystytän nyt unen mutkaan,
ajan sitten enkeleiden pumpulitutkaan.

@ tanninen satu

Älä sano ei

Älä sano ei, jos voisit sanoa kyllä.
Älä sano tavataan huomenna,
jos kiirehdit voit tänään minut nähdä.
Älä sano nainen kuin narttu,
sano kuin kuningatar olisin.
Älä sano kulta vaan rakas,
sano se suudelmin.
Kiihkein polttavin.
Älä sano, no olkoon, jos vastaat
vältellen.
Aletaanko hämmentää
yhteistä kattilaa,
saman kattohirren alla?

Älä sano, samahan tuo, silläkin uhalla
että sinut hylkäisin vailla
vastakaikua, on turha huutaa.
Älä pelkää yksinäisyyttä,
sillä en tahdo olla
lääke sinun yksinäisyyteesi.
Älä kuiskaa, jos sinun on
huudettava,
sillä hulluna rakastan vain sinua.


@satu tanninen

LEENA KULMALAN RUNO

Pitää kulkea etäiselle vuorelle,
sille jonka näki unessa,
jolla oli siniset hartiat.

Liskovuorelle.
Sananjalkavarpaiselle.
Sunnuntain kantajalle.
Tuulen onkaloiselle.

Vuorella asuu kiviä.
Kivissä kuvioita, muotoja, 
painavia lintuja, jotka lentävät öisin.
Huipulle nukahtanut kiipeilijä,
ukkovarpaat poljetussa nuotiossa.

Näetkö, istut siinä itsekin:

niin kuin olisit aina ollut,
poiminut pilviä taivaalta,
rosoisille poskille pisaroita
menneitä, menneitä…
tulevia, tulevia…

Jos alhaalta katson,
laulat tuulessa.

© Leena Kulmala 

         

valokuva @satu tanninen

Äärettömään katseen luon

Monet kauniit muistot jäävät

usein hetkeksi elämään.

Katseesi kertoo, sinun on

kohta aika luovuttaa.

Äitimaa jo kutsuu,

emoani lepoon laskeutumaan.

Minun silmäni ei kostu

koskaan säälinkyyneliin.

Osaan olla onnellinen

hetken sen, minkä voimakkaana

kuljen päällä lämpimien kivien.

Äärettömään katseen luon,

nuoruuteen muistoni tuon.

Se jokin mikä siirtyy piiloon

kulman taa, se on uusi huominen.

Aika kulkee uomiaan,

hieroo silmäluomiaan.

Tiimalasin hiekka valuu tahtiin

nopeaan, värin hiuksien

vaihtaa kullasta hopeaan.

Kuihtuu ajan myötä ihminen,

kunnes koittaa päivä viimeinen.

Sukupolvet peräkkäin vaihtavat vuoroaan,

vuoro minun on aikanaan.

Muuttua mullaksi maan,

tai hiekanjyväksi Saharaan.

@satu tanninen

KEVÄT

 

Missä on se pikkuinen poika,

joka nauravin silmin

taittoi kukkasen niityltä

kesäiseltä.

Missä se pikkuinen tyttö,

joka mansikan maistoi

niityltä metsäiseltä.

 

Sielussani piilossa,

kaikkien turhien muistojen alla.

Alla arpisten haavojen,

joita sitoa osannut en.

Aika on varttua kasvaa kasvuaan,

aika on kevään,

onnen, sekä lemmenmaan.

 

Kesää kohti käy keijujen tie,

siivin kostein lento

joskus tuskaisaa lie.

Aika on puhjeta pajun kukkaan,

aika on kasvaa nurmen nukkaan.

Aika on paljon erilaista,

tuoksua mirhamin,

erimaista.

 

Jotakin tuoksua

tuulen tuomaan,

tuijotan sulavaan

kanavan uomaan.

Kevät keikkuen,

se tulla saa se

lokkien siivillä ratsastaa.


@ satu tanninen

Suomalainen

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Suomalainen -runon on kirjoittanut kirjailija Jorma Etto