SINUN KAUNEUTTAS YLISTI YLVÄÄT

Sinä sokaistuit helmistä noista,
sinä onnea helyistä hait,
sinä et ilman korujas loista,
rakkauden sijaan rihkamaa sait.

Roju korvasi aidommat aikeet,
sinut lahjottiin rakastamaan,
kaikki pohdinnat hylkäsit vaikeet,
olit hulluna kimaltavaan.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

Sinä valheet nuo todeksi luulit,
sinä imarteluun hullaannuit,
mitä halusit, sen vain sä kuulit,
sulavastihan gaaloissas uit.

Uudet kumppanis framille nostit,
niitä näyttelit kuin korujas,
tyhjään sieluusi täytettä ostit,
uskoi maailma sun lorujas.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

Sitten aika, se sinutkin petti,
nyt jo harvemmin ulos sä meet,
piirteistäs seinään jää silhuetti,
valoo vasten kun askarees teet.

Kukaan luonas ei käy, eikä soita,
päivät lipuvat pois verkalleen,
kuulu ei enää ihailijoita,
kellos raksuttaa vain hiljalleen.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

@ Timo Turpeinen