SINUN KAUNEUTTAS YLISTI YLVÄÄT

Sinä sokaistuit helmistä noista,
sinä onnea helyistä hait,
sinä et ilman korujas loista,
rakkauden sijaan rihkamaa sait.

Roju korvasi aidommat aikeet,
sinut lahjottiin rakastamaan,
kaikki pohdinnat hylkäsit vaikeet,
olit hulluna kimaltavaan.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

Sinä valheet nuo todeksi luulit,
sinä imarteluun hullaannuit,
mitä halusit, sen vain sä kuulit,
sulavastihan gaaloissas uit.

Uudet kumppanis framille nostit,
niitä näyttelit kuin korujas,
tyhjään sieluusi täytettä ostit,
uskoi maailma sun lorujas.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

Sitten aika, se sinutkin petti,
nyt jo harvemmin ulos sä meet,
piirteistäs seinään jää silhuetti,
valoo vasten kun askarees teet.

Kukaan luonas ei käy, eikä soita,
päivät lipuvat pois verkalleen,
kuulu ei enää ihailijoita,
kellos raksuttaa vain hiljalleen.

Sinun kauneuttas ylisti ylväät,
ja se sekoitti pikkuisen pääs,
nyt kun nuo yhteisön tukipylväät
sinut hylkäsi, jäät elämääs
yksinään
nyyhkimään.

@ Timo Turpeinen

Rakkauden vaikeus

soitat yöllä, minä vastaan.
Soitat aamulla, minä vastaan.
Soitat päivällä, minä vastaan. 
Vastaan koska rakastan sinua.

Jos pyytäisit luoksesi, en miettisi vaan tulisin.
Jos pyytäisit rauhaan jättämään, senkin tekisin.
Jos pyytäisit olkapäätä niin kuuntelisin huoliasi.
tekisin mitä tahansa takiasi koska rakastan...

Pelko valtaa sinut. 
Tiedän että rakastat, mutta myös pelkäät.
Pelkäät tunteitasi.

 

@ Joccu Pölönen

VAIN SINUA II

Olen kohdannut sinut kerran,
katsonut silmiisi ja hionnut katseestasi,
punastunut kuin nuoruudessa.

Luonnollista kyllä, 
järkevyydessäsi tarjosit kahvin ja option toiseen,
halaus kuului alkuun ja loppuun,
äänemme siihen väliin.

Lähtiessäsi en vain rohjennut ja sinä et ehkä halunnut,

miten tunsin jo kynsiesi viillot ihollani.

© Topi Aaltonen