Olen kohdannut sinut kerran,
katsonut silmiisi ja hionnut katseestasi,
punastunut kuin nuoruudessa.
Luonnollista kyllä,
järkevyydessäsi tarjosit kahvin ja option toiseen,
halaus kuului alkuun ja loppuun,
äänemme siihen väliin.
Lähtiessäsi en vain rohjennut ja sinä et ehkä halunnut,
miten tunsin jo kynsiesi viillot ihollani.
© Topi Aaltonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti