Pitää kulkea etäiselle vuorelle,
sille jonka näki unessa,
jolla oli siniset hartiat.
Liskovuorelle.
Sananjalkavarpaiselle.
Sunnuntain kantajalle.
Tuulen onkaloiselle.
Vuorella asuu kiviä.
Kivissä kuvioita, muotoja,
painavia lintuja, jotka lentävät öisin.
Huipulle nukahtanut kiipeilijä,
ukkovarpaat poljetussa nuotiossa.
Näetkö, istut siinä itsekin:
niin kuin olisit aina ollut,
poiminut pilviä taivaalta,
rosoisille poskille pisaroita
menneitä, menneitä…
tulevia, tulevia…
Jos alhaalta katson,
laulat tuulessa.
© Leena Kulmala
valokuva @satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti