Monet
kauniit muistot jäävät
usein
hetkeksi elämään.
Katseesi
kertoo, sinun on
kohta
aika luovuttaa.
Äitimaa
jo kutsuu,
emoani
lepoon laskeutumaan.
Minun
silmäni ei kostu
koskaan
säälinkyyneliin.
Osaan
olla onnellinen
hetken
sen, minkä voimakkaana
kuljen päällä
lämpimien kivien.
Äärettömään
katseen luon,
nuoruuteen
muistoni tuon.
Se jokin
mikä siirtyy piiloon
kulman
taa, se on uusi huominen.
Aika
kulkee uomiaan,
hieroo
silmäluomiaan.
Tiimalasin
hiekka valuu tahtiin
nopeaan,
värin hiuksien
vaihtaa
kullasta hopeaan.
Kuihtuu
ajan myötä ihminen,
kunnes
koittaa päivä viimeinen.
Sukupolvet
peräkkäin vaihtavat vuoroaan,
vuoro
minun on aikanaan.
Muuttua
mullaksi maan,
tai
hiekanjyväksi Saharaan.
@satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti