Lakeus

Taivaanrantahan näkyvä tasaanen 

maa ja taivas

se on mun sialunmaisemaa

niinku seki

ettei meirän ihimisten luanto oo 

torellakaan tasaanen

Moon kuitenkii eläny hämehes

melekeen koko elämäni

ja täällä ne kummasteloo

mun kuahuntaa

ja sitä enerkiaa

mikä mullon ihan jo keeneis

Ja vaikka mua välillä risoo

niin peevelisti

niitten jähmeys

niin pakko tunnustaa

että ihailen niiren rauhallisuutta

johon itte pystyn vaan suurin ponnistuksin

Karjalaisiaki on matkan varrelle osunu

ne on ihanaa kansaa

niiren hymyä ja riplomatiaa

voi vain imehrellä

tälläänen ykstotinen pohojalaanen

lakeurelta

taivaanrannan alta .

© Anna-Brita Penttilä